Työkomennus eteläiselle pallonpuoliskolle keskellä Suomen pimeintä talvea voi kuulostaa haaveunelle. Asentaja Eetu Pitkäselle se on kuitenkin arkipäivää. Hän työskentelee Elcolinen ABB Marine -asiakkuuden parissa ja huolehtii parin kolmen viikon keikkatyöjaksoilla muun muassa risteilyaluksilla tehtävistä huoltotöistä. Työ vaatii joustavuutta ja kylmiä hermoja, ja joskus hulppealla luksusristeilijälläkin voi tunnelma olla kuin sillipurkissa.

Pitkänen vietti marraskuussa kolme viikkoa Tyynellämerellä risteilyaluksen kyydissä. Hän ja kolme muuta asentajaa lähtivät matkaan Sydneyn satamasta, jonka jälkeen laiva suuntasi kohti Uutta-Seelantia ja Vanuatun saaria.

– Töitä tehtiin silloin, kun laiva oli pysähtyneenä satamissa ja aluksen propulsiojärjestelmä pois päältä. Työaikaa oli yleensä noin kuudesta kahdeksaan tuntiin, ja ennalta suunnitellut huoltotyöt tuli saada tehtyä sinä aikana. Asentajilla on valtava vastuu siitä, että laiva ei jää satamaan vaan pääsee aikataulussa matkaan, Pitkänen kuvailee.

Reissutyö vaatii kanttia ja kielitaitoa

Vaikka satamissa tehtävä huoltotyö ei ole fyysisesti rankkaa, vaatii se tiukkojen työrupeamien vuoksi henkistä kanttia. Fyysisesti haastavampia keikkoja ovat telakoinnit, joissa pitkää päivää tehdään viikon ajan. Myös poissaolot kotoa koettelevat reissutyöläisiä ja parin viikon jälkeen tunnelma voi alkaa isossakin aluksessa tiivistyä.

– Työkomennuksen piti alun perin kestää kaksi viikkoa, mutta venyikin kolmeen viikkoon, kun emme päässeet yhdessä satamassa hommiin meistä riippumattomista syistä. Aikataulumuutokset ovat tyypillisiä ja työ sopiikin ihmiselle, jolta löytyy joustavuutta. Työkaverit ovat tietysti tässä hommassa tärkeitä, onneksi aina on sattunut reissuille hyvä porukka. Englanninkieli täytyy olla hallussa, sillä meitä oli tälläkin komennuksella kahden suomalaisen lisäksi virolainen ja puolalainen asentaja, Pitkänen kertoo.

Uudet paikat ovat parasta antia

Sitten ne reissutyön parhaat puolet: kaikissa satamissa ei voi työskennellä, joten asentajatkin pääsevät välillä maankamaralle jaloittelemaan.

– Tältä reissulta jäi erityisesti mieleen upea Vanuatun saari, jossa ehdimme viettää aikaa rannalla ja tutkia paikkoja. Kyllä reissutyön parasta antia on se, että pääsee näkemään hienoja paikkoja ja saa uusia kokemuksia. Myös palkka on reissutöissä hyvä.

Pitkänen on tehnyt työuransa ajan reissutöitä oikeastaan aina.

– Olin ensimmäistä kertaa Elcolinella hommissa vuonna 2011. Sen jälkeen on tullut työskenneltyä koti-Suomen lisäksi eri puolilla maapalloa muun muassa kaivos-, telakka- ja petrokemianteollisuuden parissa. Nuorena poikana lähdin reissuhommiin sen kummemmin miettimättä, ja sille tielle olen tainnut jäädä, Pitkänen naurahtaa.